lauantai 29. maaliskuuta 2014

Venäjä hyökkää Ukrainaan, tuhotaan kaikki immateriaalioikeudet

Mikä olisi varmin tapa mahdollisen sodan syttyessä estää vihollista käyttämästä Suomen rautateitä? Tietysti se, että poltetaan asemilla kaikki matkaliput.

Tämä vanha sotilasfarssissa kerrottu vitsi tuli mieleeni, kun pohdin EU:n Venäjälle asettamia taloudellisia pakotteita, joihin Venäjä tietysti on jo vastannut omilla sanktioillaan. Eivät ne tehottomia ole: osa oligarkeista on jo huomannut että Visa-kortti on lakannut toimimasta, koska kortin myöntänyt pankki on pakotelistalla. Tavaran kaupassa pakotteita on helppo asettaa, vientitulot vain jäävät saamatta.

Nykyisin kasvava osa kaupasta koskee kuitenkin aineettomia hyödykkeitä: tekijänoikeuksia, patentteja ja tavaramerkkejä. Mitä tapahtuisi, jos EU ja USA kieltäisivät aineettomien hyödykkeiden viennin Venäjälle ja Venäjä vastaisi samalla mitalla? Siis Beyoncen levyjä ja Versacen laukkuja ei saisi enää viedä Venäjälle. Venäläiset ilahtuisivat ja ryhtyisivät monistamaan niitä paikan päällä, Simferopoliin perustettaisiin välittömästi laukkutehdas. Vastaiskuna EU poistaisi venäläisten tuotteiden suojan, Alla Pugatshovan levyjä ja Matrjosha-nukkeja ryhdyttäisiin kopioimaan EU:ssa. Uhkana suunnilleen yhtä tehokasta kuin matkalippujen polttaminen.

Tekijänoikeudet, patentit ja tavaramerkit toimivat kansainvälisesti, koska kauhun tasapaino pakottaa valtiot kunnioittamaan toistensa oikeuksia. Jos valtio A ei kunnioita B:n oikeuksia, B maksaa potut pottuina. Oikeuksien hallinnointia varten on luotu kansainvälisiä organisaatioita, joiden hallinnoiminen on sekin hankalaa. Luin juuri immateriaalioikeuksiin keskittyvästä IPKAT-blogista, että Euroopan patenttiviraston EPO:n työntekijät Münchenissa olivat viime viikolla lakossa protestina pääjohtaja Benoit Battistellin ”diktatorisia otteita” vastaan. Puolet järjestön 3000 työntekijästä marssi ulos, vielä tiistaina lakkolaisia oli lähes tuhat.

En edes yritä selittää työriidan taustoja. Työpaikat patenttiviraston kaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä ovat hyvin palkattuja ja haluttuja. Toisaalta monista eri maista ja työkulttuureista lähtöisin olevaa asiantuntijaorganisaatiota on vaikeampi johtaa kuin suomalaista ammattiliittoa. Nytkään ei ole kysymys palkoista vaan työpaikan ilmapiiristä. Erimielisyyttä on siitäkin, voivatko työntekijät ylipäänsä mennä lakkoon. Pääjohtajan mukaan vain pääjohtajalla on oikeus järjestää tätä asiaa koskeva äänestys. Asia muuttui mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa kun kävi ilmi, ettei Saksan työlainsäädäntö koske patenttivirastoa, vaikka se sijaitsee Saksassa. Valtioiden välisellä sopimuksella perustettu EPO on ”valtio valtiossa” samaan tapaan kuin Vatikaani, jossa ylintä valtaa päättää paavi. Jos patenttiviraston työntekijä kokee tulleensa työpaikallaan kaltoin kohdelluksi, hän ei voi viedä asiaa saksalaiseen tuomioistuimeen. EPO:n perustamista koskevan sopimuksen mukaan työriidat käsitellään kansainvälisessä työjärjestössä ILO:ssa, jossa käsittelyaikataulu on noin kymmenen vuotta. Eikä siitä voi valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen.


Olisipa Kafka kuullut tästä. Toistaiseksi lakko ei kuitenkaan uhkaa patenttien myöntämistä, niiden käsittely jatkui lakon aikanakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti