Olen viime viikkoina kokeillut ahkerasti verkon
musiikkipalveluita. Ne ovat tulleet jäädäkseen ja tarjoavat musiikin
harrastajille monenlaisia mahdollisuuksia. Musiikin verkkopalveluista on
syntynyt uusia media. joka yhdistää radion ja levykaupan ominaisuudet.
Taustamusiikkia tarvitseva voi valita valmiita soittolistoja, kriittinen
kuulija etsiä miljoonien levyjen joukosta juuri toivomansa kappaleet.
Miten haku toimii? Testattavana on Spotifyn premium-palvelu,
joka lienee markkinajohtaja Suomessa. Käyttäjälle avautuu samanlainen hakuruutu
kuin Googlessa. Kun kirjoittaa ruutuun artistin tai kappaleen nimen, Spotify
auttaa tarjoamalla todennäköisimmän vaihtoehdon ”top result”. Lisäksi tarjolle
tulee listat artistin kaikista albumeista ja kappaleista ja haetun kappaleen
kaikista levytyksistä. Monissa tapauksissa järjestelmä kertoo myös, miten monta
kertaa kappale on soinut. Pian käy kuitenkin selväksi, että Spotify rakastaa
soittolistoja enemmän kuin valikoivaa musiikin käyttäjää. Kun olet tehnyt pari
yksittäistä hakua, Spotify pakottaa ruutuun valikoiman tarjolla olevia
soittolistoja ja haku täytyy tehdä uudestaan.
Otetaan siis hakutermiksi ”The Beatles”. Yhtye ei ole
halunnut antaa levytyksiään streaming-palveluihin, mutta kuunneltavissa on mm yhtyeen
ensi yrityksiä edustavat ”Besame mucho” ja ”My bonnie”, joita on jo kuunneltu
satoja tuhansia kertoja. Yllättäen listalla on myös kappale nimeltä
”Sähköjätkä”, jolle on kertynyt 57 000 kuuntelua. Muistan että Beatlesit
ovat uransa alkuaikoina levyttäneet saksaksi, mutta ei kai suomeksi? Tarkempi
selailu paljastaa, että ”Sähköjätkä” on suomalaiselta albumilta ”Talvea
sautan”, jossa esittäjäksi on todella merkitty ”The Beatles”. Levymerkkiä ei
näy. Pelkäänpä, että John Lennon pyörii haudassaan. Spotify luottaa levy-yhtiöiden
tietoihin, mutta kukaan ei ilmeisesti huolla tietokantaa.
Spotifyn yksinkertainen haku toimii, jos haettavana on
tunnettu kappale tai artisti. Se toimii myös, jos nimi on tarpeeksi erikoinen,
vaikkapa Israel Kamakawiwo’ole. Mainion havaijilaistaiteilijan tulkintaa ”Over
the rainbow” on kuunneltu jo yli kuusi miljoonaa kertaa. Riittää kun muistaa
kirjoittaa ”Israel Kama”, Spotify auttaa. Ongelmia syntyy, jos haettu sana
esiintyy monessa yhteydessä. Haluan kuunnella Olavi Virran levytyksen ”Eva” ja
kirjoitan sen hakuruutuun. Tuloksena on suunnilleen miljoona vastausta,
ensimmäisinä laulaja Eva Simons ja Angelique Kidjon ”Eva” ja sen jälkeen kaikki
muut joissa kirjainyhdistelmä esiintyy. Ei hyvä.
Itse asiassa Spotifyssa on mahdollisuus tehdä myös
monimutkaisempia hakuja, mutta niistä järjestelmä ei kerro uudelle käyttäjälle. Ohjeet löytyvät helpoiten googlaamalla ”Spotify advanced search”. Lisää
linkkejä löytyy tästä ja tästä. Täytyy opetella hakukenttien Spotify-nimet,
laittaa haetut sanat lainausmerkkeihin ja kirjoittaa hakuoperaattorit isoilla
kirjaimilla. Olavi Virran ”Eva” löytyy siis kirjoittamalla hakuruutuun
artist:”Olavi Virta” AND track:”Eva”. Toimii. Artistin ja kappaleen lisäksi voi
hakea levymerkin ja vuosiluvun mukaan, vaikka näitä ei esitetä käyttäjälle.
Esimerkiksi haku ”label:Folkways” toimii. Yllättäen huomaan, että haussa voisi käyttää
jopa yksittäisten kappaleiden ISRC-koodia, vaikka harva niitä tietää.
Oma lukunsa on Spotifyn genre-lista, jossa on useita satoja
hakukelpoisia musiikin lajeja. Joukossa on itsestään selviä, kuten ”heavy
metal”, ”jazz”, ”flamenco” ja jopa ”Finnish folk”. Haku genre:”Urban cowboy” antaa tulokseksi Dolly Partonin, jonka ”Jolene” on soinut jo 14 miljoonaa
kertaa. Osa on yllättäviä ja jopa tekaistun tuntuisia. Genre ”khmer dance”
löytää vain kaksi levyä, ”omutibo” ei yhtään.
Hakumahdollisuuksia siis on, mutta eräät tärkeät termit
puuttuvat. Maan tai kielen mukaan ei voi hakea. Jos haluaa tutustua vaikkapa
norjalaiseen populaarimusiikkiin, pitää tuntea jonkin artistin tai kappaleen
nimi. Spotify ei tunne lainkaan käsitettä ”säveltäjä”. Unto Mononen löytyy
palvelusta albumin nimen perusteella. Sibelius ja Beethoven ovat artisteja.
Seuraavaksi yritänkin tutkia, miten Spotify palvelee klassisen
musiikinharrastajaa.
Mutta jos haku ei toimi, on toinenkin vaihtoehto. Forgotify löytää
Spotifyn musiikkivarastosta ne neljä miljoonaa kappaletta, joita kukaan ei
tähän mennessä ole kuunnellut. Kun kokeilin, ensimmäiseksi rävähti soimaan
Shlomo Mintzin ja Isrealin kamariorkesterin esittämä Vivaldin viulukonsertto
A-duuri. Seuraavaksi arvottiin pakistanilaista filmimusiikkia ja sitten
amerikkalaista gospelia. Todellakin ”musiikkia kaikkiruokaisille”, mutta
Forgotifystä ei voi hakea mitään, ja kun on kuunnellut kappaleen, se katoaa
valikoimasta. Forgotifyn käyttö edellyttää voimassaolevaa Spotify-tilausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti