Musiikin verkkopalvelut ovat vakiinnuttaneet
asemansa. Suomen äänitetuottajat ottavat suoratoistopalvelut huomioon
albumilistoja laadittaessa. Spotify kertoo jakaneensa oikeudenomistajille korvauksia
jo miljardin dollarin (720 miljoonan euron) arvosta.
Samaan aikaan monet artistit maailmalla ja Suomessa
valittavat, että palveluiden maksamat korvaukset ovat liian pieniä. Muutamat
ovat vetäneet levynsä kokonaan pois palvelusta. Anssi Kela kertoi marraskuussa
blogissaan, että hän oli tienannut Levoton tyttö - kappaleen striimauksesta Spotifyssa vain
runsaat 2300 euroa, vaikka sitä oli kuunneltu yli miljoona kertaa. Yhdestä
kuuntelusta korvaus oli siis vain 0,0002 euroa (kaksi sentin sadasosaa).
Toisaalta Kela totesi, että hänen muistakin kappaleistaan kertyy Spotifyn kautta
jatkuvasti tuloa, Nummelakin on saanut jo puoli miljoonaa kuuntelukertaa. Mutta
suurin osa taiteilijoista saa toistaiseksi suoratoistopalveluista niin pieniä
tuloja, ettei niillä ole mitään käytännön merkitystä. Tuhat soittokertaa on vain
20 senttiä. (Artisti Anssi Kela ei kerro blogissaan, onko 2300 euroon laskettu
mukaan myös säveltäjä Anssi Kelalle Teoston kautta tulevat korvaukset – luultavasti
ei. Se olisi hyvä tietää kun arvioidaan korvauksen kohtuullisuutta).
Onko miljoona kuuntelukertaa ja 2300 euroa paljon vai vähän?
Ryhdyin pohtimaan tätä ja yritin selvittää suoratoistopalveluiden korvauksia
verrattuna äänitteiden muuhun käyttöön. Se ei ole aivan yksinkertaista.
Musiikin tekijät saavat levyistään (nykyisin pitäisi jo sanoa
äänitteistä) tuloja kolmella tavalla. Se, miten korvaukset
määritetään ja kenelle niitä jaetaan, vaihtelee kuitenkin suuresti.
Levottoman tytön myyntilukuja ei vielä ole julkaistu, mutta
Anssi Kelan edellistä menestyslevyä Nummela myytiin yli 150 000 kappaletta.
Artistien korvaukset levymyynnistä jakaantuvat kahteen pääryhmään. Levyn
pääesiintyjä (”featured artist”) saa yleensä prosenttikorvauksen myynnistä. Sen
suuruus sovitaan tapauskohtaisesti ja riippuu artistin valovoimaisuudesta; se
on yleensä kahden ja kymmenen prosentin välillä (liikevaihtoverottomasta
tukkuhinnasta, ei kaupan hinnasta). Taustamuusikot (”accompanying musicians”) sen
sijaan saavat studiotyöstä kertakorvauksena Muusikkojen liiton sopiman
tuntipalkan. Jos levyä myydään satatuhatta kappaletta, päätähti saa mukavan
potin, säestäjät vain tuntipalkan. Jos levyä myydään kolmesataa kappaletta,
mikä on sekin mahdollista, säestäjät tienaavat enemmän kuin tähti.
Lisäksi levyn myynnistä maksetaan Teosto/NCB:n kautta korvaus
levytettyjen kappaleiden tekijöille. Korvaus on sovittu kollektiivisesti eikä
siitä neuvotella yksilölisesti. En tiedä nykyistä tasoa, mutta se on jossakin
kymmenen prosentin alapuolella myytyä levyä kohti. Korvaus jaetaan suunnilleen
tasan säveltäjän, sanoittajan ja musiikkikustantajan kesken. Jos pääesiintyjä
on samalla levyn kaikkien kappaleiden säveltäjä ja sanoittaja, hän saa siis tuplapotin.
Jos hän tulkitsee muiden lauluja, rahankin menevät muualle.
Jos levyä on myyty paljon, se soi varmasti myös radiossa.
Musiikin tekijät saavat radiosoitoista korvauksia Gramexin ja Teoston kautta.
Korvaukset ovat suunnilleen samaa tasoa, ja tilitysten perusteena ovat sekä
soittokerrat että kanavan kuulijamäärä. Suurimmat korvaukset maksaa Radio
Suomi, koska se on suosituin kanava. Parhaimmillaan Gramex- ja Teosto-korvaus
voivat olla yhteensä muutaman kympin minuutilta, pienillä paikallisilla
kanavilla paljon vähemmän. Jos levyä soitetaan radiossa yli sata kertaa
vuodessa, siitä kertyy ihan mukavat korvaukset. Lisäksi niihin kertyy mukavasti
lisäkertoimia äänitteiden julkisesta esittämisestä, hyvitysmaksuista jne. Jos
levy toisaalta soi vain kerran vuodessa, korvaus menee pankin kuluihin.
Radiosoitosta Teoston kautta säveltäjille maksettavat
korvaukset jakautuvat suunnilleen samalla tavalla kuin levyjen myynnistä, mutta
Gramexin puolella toimitaan eri logiikalla. Äänitteiden oikeudenomistajia ovat sekä
tuottajayhtiöt että levyllä soittavat muusikot – ei siis vain se, jonka nimi on
levyn kannessa. Esiintyjien puolikas jaetaan Gramexissa sovitun kaavan mukaan
siten, että solisti saa kakusta isomman siivun kuin basisti, mutta kaikille kertyy
jotakin. Minäkin olen monena vuotena saanut Gramexista kympin siitä hyvästä.
että soitin kitaraa M. A. Nummisen levyllä ”Ajokortti ja kuulokyky”.
Onko miljoona kuuntelukertaa Spotifyssä paljon? Luku tuntuu
suurelta, mutta täytyy muistaa että kyse on yksittäisistä kuuntelukerroista.
Jos sama levy soi Radio Suomessa viisi kertaa, se on myös saanut miljoona
kuuntelijaa (edellyttäen että kanavan kuulijamäärä oli 200 000). Voidaan
toki sanoa, että soittokerrat Spotifyssa ovat arvokkaampia, sillä kuulija on
saanut toivomansa musiikin toivomallaan hetkellä, kun taas Radio Suomen
ohjelmistoa ei voi itse valita. Jos vaihtoehtona on levyn ostaminen, Spotify on
edullisempi. Ostamaansa cd-levyä voi kuitenkin kuunnella rajattoman monta
kertaa eri soittimilla, ja sillä on jonkinlainen jälleenmyyntiarvo. Jos haluan
kuunnella Levottoman tytön joka päivä vuoden ajan, siitä kertyy jo 365
soittotapahtumaa.
En yritä arvioida, ovatko Spotifyn maksamat korvaukset
kohtuullisia. Se on monimutkaisempi kysymys. Täytyy muistaa että Spotifyllä on oman
ilmoituksen mukaan vasta noin kuusi miljoonaa maksavaa tilaajaa koko
maailmassa. Se ei ole hirveän paljon. Suomen Yleisradio on vielä melkein yhtä
suuri kuin koko maailmassa toimiva suoratoistopalvelu. (Tilaajien määrää Suomessa
ei ole julkistettu). Spotifylla ja sen kilpailijoilla on kuitenkin erinomaiset
mahdollisuudet kasvaa moninkertaisiksi, ja silloin korvaustenkin pitää kasvaa.
Ainakin levy-yhtiöt näyttävät olevan tyytyväisiä Spotifyn
maksamiin korvauksiin. Kaikki suuret levy-yhtiöt (jotka ovat myös Spotifyn suuromistajia) ovat jo syöttäneet
ohjelmistonsa palveluun, niin monet pienetkin. Samalla tavoin ne ovat aina
lähettäneet uudet levynsä radioasemille, vaikka korvausten suuruudesta on kiistelty. Myös säveltäjät saavat oman osuutensa
Muusikkojen osalta tilanne on ongelmallisempi. Radiosoitosta rahat jaetaan tasan levy-yhtiön ja soittajien kesken, kaikille
soittajille tulee jotakin. Spotify-soitosta muusikot saavat korvauksia samassa suhteessa, kuin levysopimuksessa on sovittu. Säestävät muusikot eivät
ilmeisesti saa mitään, solistit yleensä muutaman prosentin. Jos
suoratoistopalvelut jonakin päivänä syövät soittolistaradion - mitä voisi jopa toivoa – taustamuusikot eivät
voi enää luottaa Gramex-tilityksistä kertyvään ”pitkään häntään”, joka tuottaa keikkapalkkioihin
korkoa vielä vuosien kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti