Aiheuttaako tekijänoikeus ongelmia tutkimukselle?

Eduskunnassa on käsiteltävänä tekijänoikeutta koskeva kansalaisaloite, jossa kiinnitettiin lainsäätäjän huomiota eräisiin tekijänoikeuslain ongelmakohtiin. Aloitteen tekijöiden mielestä laki vaikeuttaa eräissä tapauksissa kohtuuttomasti tutkijoiden työtä.

Juuri samana päivänä, kun aloitteesta keskusteltiin eduskunnassa, Kopiosto julkaisi raportin nimeltä ”Tekijänoikeus ja tutkimus –selvitys tutkijoiden näkemyksistä”. Raportin mukaan tutkijat kohtaavat tutkimustyössään vain harvoin ratkaisematta jääviä tekijänoikeudellisia ongelmia. ”Ongelmat liittyvät mm. epäselviin aineistojen käyttöoikeuksiin ja tutkimusten julkaisuehtoihin.” Jonkin verran ongelmia katsottiin aiheutuvat myös siitä, että tutkijat eivät aina tunne riittävästi tekijänoikeutta – ongelma onkin siis itse aiheutettu.

Olen itse puuhannut tutkimuksen parissa vuosikymmeniä. Lähes joka hankkeessa olen törmännyt tekijänoikeudellisiin ongelmiin. Vika on ehkä minussa – jos olisin tutkinut luonnontieteitä, lääketiedettä tai tekniikkaa, kuten puolet tutkimukseen vastanneista, olisin varmasti välttynyt ongelmilta. Onnettomuudekseni olen kuitenkin tutkinut kansainvälisen äänilevyteollisuuden historiaa, jota varten olen joutunut hankkimaan aineistoa ulkomaisista kirjastoista ja arkistoista. Tavanomaisen tieteellisen kirjallisuuden kaukolainaus sujuu mainiosti, mutta ongelmia aiheuttavat ammattilehtien vanhat vuosikerrat. Niitä ei saa kaukolainaksi, eikä niistä saa kopioita – tekijänoikeudellisista syistä.

Vielä hankalampaa on ollut äänitteiden kanssa. Äänilevyjen kaukolainausjärjestelmää ei ole olemassa. Kopiointi törmää tekijänoikeudellisiin ongelmiin. Muistan hyvin, miten yritin saada Bibliotheque Nationalesta kuultavaksi suomalaisen pianistin Sigrid Schneevoigtin 1930-luvulla tekemän levytyksen. Kirjasto ilmoitti, että kopiointia varten tarvitaan Ranskan Teoston lupa. Englanninkieliseen pyyntöön ei koskaan tullut vastausta. Kun lopulta kirjoitin ranskaksi, järjestö vastasi ystävällisesti, ettei sillä ole mitään sitä vastaan, että Chopinin sävellyksestä tehdään kopio. Onnistuihan se lopulta, mutta olisin toivonut jotakin yksinkertaisempaa järjestelmää – vaikkapa molempien maiden lakeihin kirjoitettua, tutkimusta koskevaa poikkeusta, joka olisi antanut kansalliskirjastoille luvan vaihtaa aineistoa keskenään.

Nyt kun kirjastot ovat digitoineet kokoelmiaan ja julkaisseet niitä verkossa, saatavuus on parantunut merkittävästi. Ainakin joskus. Suuri osa British Libraryn digitoidusta aineistosta on käytettävissä vain brittiläisissä oppilaitoksissa. Maan rajojen ulkopuolelta tutkijat eivät voi saada edes maksullista käyttöoikeutta. Sama tilanne on monessa muussa maassa. Kopiostokaan ei tietääkseni pysty myöntämään edes maksua vastaan lupia British Libraryn aineiston käyttöön Suomessa, koska tutkimusta koskevat tekijänoikeuslain säännöksen eivät toimi Euroopan tasolla.

Tämän on huomannut jopa EU:n komissio. Suojatun aineiston saatavuus tutkimuskäyttöön on keskeisessä osassa parhaillaan avoinna olevassa konsultaatiossa, jossa komissio kerää eri intressitahojen kannanottoja tekijänoikeuden ajankohtaisiin ongelmiin. (Kyselyä pidennettiin juuri maaliskuun alkuun, joten kuka tahansa voi vastata siihen). Komissio epäilee, että monissa maissa nykyinen lainsäädäntö aiheuttaa kohtuuttomia vaikeuksia tekijänoikeudellisesti suojatun aineiston digitoinnille kirjastoissa ja arkistoissa. Vaikka toiminta olisikin mahdollista kansallisella tasolla, aineiston käytöstä yli kansallisten rajojen yli ei komission mukaan ole pystytty sopimaan.

Komissio nostaa myös esiin tietokoneavusteisen tekstianalyysin (text mining), jota nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö ei tunne. Viime vuonna komission suojissa käydyt, kustantajien ja kirjastojen väliset neuvottelut tekstianalyysiä koskevasta sopimuksesta katkesivat tuloksettomina. Kuinka on siis mahdollista, että Suomessa kaikki nämä ongelmat on tutkimuksen mukaan jo ratkaistu? 

En halua syyttää IPR Centeriä, Aalto-yliopistoa ja muita Kopioston tutkimuksessa mukana olleita arvovaltaisia tahoja tarkoitushakuisuudesta. Tutkimus sinänsä on asiallisesti tehty ja se vastaa kysymyksiin, jotka tutkijat ovat siinä asettaneet. Tosiasia kuitenkin on, ettei tutkimuksessa ole yritettykään paneutua tekijänoikeuden ja tutkimuksen välisiin, yleisesti tunnettuihin kitkakohtiin. Tämä olisi ollut helppo todeta haastattelemassa aluksi vaikkapa kirjastojärjestöjen lakimiehiä. Suurella osalla tutkijoista ei ole ongelmia. Yhtä lailla voitaisiin todeta, että puolella suomalaisista ei ole eturauhaseen liittyviä pulmia. Ongelmat ovat perinteisesti keskittyneet tiettyihin erikoisaloihin, joilla aineiston saatavuus on tärkeää. Audiovisuaalisen aineiston hankinta on useimmiten onnistunut vain epävirallisin keinoin. Nykyisin ongelmat ovat nousseet kärjistetysti esiin uusilla tutkimusaloilla, joilla käytetään text mining-tyyppisiä menetelmiä. On yllättävää, etteivät IPR Centerin taitavat tutkijat ole halunneet referoida tekijänoikeuden ja tutkimuksen suhteista käytyä vilkasta kansainvälistä keskustelua. Luulenpa että aiheesta pitäisi Suomessa tehdä vielä toinenkin tutkimus. Eri asia, löytyykö sellaiseen rahoitusta, kun kansalaisaloitteen käsittely on ohi.