Piraatteja ilmassa

Marimekon kopiokankaasta on jo kirjoitettu riittävästi, mutta en malta olla laittamatta lusikkaani tähänkään soppaan. Kuvittelen asiassa käyneen näin. Suunnittelija on nähnyt vanhassa neuvostoliittolaisessa taidekirjassa kansantaiteilijan maalauksen. Hän ei ole osannut venäjää eikä ukrainaa, vaan on olettanut kuvan olevan kansanperinnettä ja siksi vapaa. Siinähän oli hieno idea uuteen kankaaseen!

Tekijänoikeus ei tunne käsitettä ”kansanperinne”. Suuri osa kansanperinteestä vain sattuu olemaan vapaata, koska teokset ovat niin vanhoja, että niiden suoja-aika on päättynyt. Tässä tapauksessa tekijä kuitenkin oli vuonna 1997 kuollut ukrainalainen Maria Primatshenko. Työ lienee peräisin 1960-luvulta.

Tapauksessa on kuitenkin monia knoppeja, jotka osoittavat että tekijänoikeus on vähintään yhtä kiehtovaa kuin sudokut. Professori Jukka Kemppinen on jo ehtinyt huomauttaa, ettei Neuvostoliitossa 1960-luvulla syntyneiden teosten nykyinen tekijänoikeudellinen status ole mitenkään itsestään selvä. Neuvostoliitto ei koskaan liittynyt Bernin tekijänoikeussopimukseen. Maalla oli bilateraaliset tekijänoikeussopimukset Itävallan ja Ruotsin kanssa, mutta ei Suomen. 1960-luvulla neuvostoliittolaisten kuvataiteilijoiden teokset olivat Suomessa vapaita, ja Marimekko olisi silloin voinut huoletta käyttää aihetta. Vuonna 1973 Neuvostoliitto liittyi sentään ns Universaalisopimukseen (Universal Copyright Convention), jonka suojataso oli jonkin verran Bernin sopimusta alhaisempi.

Sen jälkeen Neuvostoliitto on hajonnut, ja Primatsenkosta tuli ukrainalainen. Ukraina on Suomen tavoin liittynyt Bernin kansainväliseen tekijänoikeussopimukseen, joten Primatshenkon työt ovat pääsääntöisesti meilläkin suojattuja. Ei välttämättä kuitenkaan yhtä pitkään kuin suomalaisten taiteilijoiden työt: tekijänoikeuslaissa on varaus, jonka mukaan Suomi ei anna muiden maiden kansalaisille parempaa suojaa kuin mitä nämä maat antaisivat Suomen kansalaisille. Tästä syystä esimerkiksi suomalaiset radioasemat eivät maksa amerikkalaisille muusikoille Gramex-korvauksia, koska Yhdysvalloissa ei ole vastaavaa järjestelmää. Ellei Ukrainassa ole 70 vuoden suoja-aikaa suomalaisille, mekään emme anna sitä ukrainalaisille taiteilijoille.

Neuvostoliiton hajoamisen vaikutukset tekijänoikeuksiin ovat muutenkin vielä harmaata vyöhykettä. Erityisen hankalaa tämä on esiintyvien taiteilijoiden ja tuottajien kohdalla. Latviasta löytyy tuore oikeustapaus, jonka mukaan neuvostoaikana tehtyjen latvialaisten äänilevyjen tekijänoikeuksia ei voitu yksityistää, koska niitä ei tuomioistuimen mukaan ollut olemassa. Olen kysellyt balttilaisilta kollegoilta, miten asia on ratkaistu, ja kaikki vain pyörittelevät päitään.

Huvittavinta asiassa on se, että Yhdysvaltain kauppaministeriö on juuri tämän kuun alussa todennut Ukrainan olevan tekijänoikeuksien alalla maailman pahin roistovaltio – ”worst offender”. Kuvitellaanpa että Ukrainan hallitus olisi halunnut maineensa puhdistamiseksi käynnistää piraattien vastaisen kurikampanjan ja ryhtynyt takavarikoimaan lainvastaisia tuotteita. Juuri sopivasti Kiovan lentokentälle olisi laskeutunut Finnairin kone, jonka kyljessä on piraattikopio tunnetun ukrainalaisen taiteilijan työstä. Bingo!