Hyvitysmaksu työllistää tuomareita (2)

Kun hyvitysmaksu alun perin otettiin käyttöön 1980-luvulla, puhuttiin vielä kasettikorvauksesta. C-kasetteja käytettiin pääasiassa musiikin kopioimiseen radiosta. Tyhjien kasettien ostajilta perittiin pieni korvaus, joka joka jaettiin perusteella musiikin tekijöille radion soittolistojen. Kopioinnin väitetystä haitallisesta vaikutuksesta levymyyntiin ei löytynyt todisteita, mutta järjestelmä oli selkeä: maksu perittiin (pääasiassa) niiltä, jotka tekivät kopioita, ja menivät niille, joiden teoksia kopioitiin. Vuonna 2001 hyvitysmaksu otettiin myös EU:n tekijänoikeusdirektiiviin.

C-kasetit ovat kadonneet kauan sitten, ja on tullut yhä vaikeammaksi päättää, mistä kaikesta hyvitysmaksua pitäisi periä. Vaikka järjestelmä perustuu direktiiviin, jokainen EU-maa määrittelee hyvitysmaksut omalla tavallaan. Viime vuosina Suomessa on taitettu peistä sekä korvausten tasosta että siitä, pitäisikö ne ulottaa tietokoneisiin ja älypuhelimiin, joita voidaan kaiken muun ohella käyttää myös kopiointiin.

Samoista asioista keskustellaan muuallakin. Syyskuussa kirjoitin jo muutamista vireillä olevista tapauksista. Sen jälkeen kun EU:n tuomioistuin oli todennut Espanjan hyvitysmaksun direktiivin vastaiseksi, maan hallitus päätti luopua laitekohtaisista maksuista ja korvata ne budjetista rahoitetulla korvauksella. Korvausten jakoperusteista ei kuitenkaan silloin vielä ollut tietoja. Alankomaiden hallitus puolestaan ilmoitti aikovansa luopua maksuista kokonaan, mutta tekijöitä edustavat järjestöt haastoivat hallituksen oikeuteen. Hieman myöhemmin hallitus julkaisi uudet tariffit, jossa maksun piiriin oli otettu myös läppärit ja tabletit – laitekohtainen hyvitysmaksu on viisi euroa.

Sen jälkeen hyvitysmaksun piirissä on jo tapahtunut paljon. Alankomaiden elektroniikkateollisuus, joka pitää uusia maksuja direktiivin vastaisina, on myös ilmoittanut haastavansa hallituksen oikeuteen. Espanjalainen tuomioistuin on hiljattain päättänyt perusteista, joiden mukaan korvaukset on jaettava eri tekijäryhmille. Päätöksessä herättää huomiota, että tuomioistuimen mukaan jakoperusteissa on myös huomioitava kopioinnista eri tekijäryhmille syntynyt haitta – miten se sitten mitataankin.

Tällä välin EU:n tuomioistuin on saanut ratkaistavakseen mielenkiintoisen ennakkoratkaisun, jota on pyytänyt Tanskan Vestre landsret. Hovioikeutta vastaava tuomioistuin on toimittanut EU:n tuomioistuimelle pitkän kirjelmän, jossa se käy läpi kopioinnin eri variaatioita ja pyytää tuomioistuimen tulkintaa, mitkä niistä oikeuttavat direktiivin mukaiseen hyvitysmaksuun. Listassa on kopioiden tekeminen verkkokaupasta ostetuista äänitteistä, Internetissä julkaistusta pr-materiaalista,  kopiosuojatuista ja suojaamattomista dvd-levyistä ja kaikki muutkin variaatiot, joista viime aikoina on keskusteltu. Sen sijaan kirjelmässä ei kysytä, miten kopioinnin mahdolliset haitat tulisi arvioida.

Ratkaisupyynnön teksti löytyy toistaiseksi vasta Britannian Intellectual Property Officen verkkosivuilta, eikä julkaistusta aineistosta käy ilmi, ketkä ovat jutun osapuolet tai aikaisemmat käsittelyvaiheet. Asian on ilmeisesti pannut vireille Copydan Båndkopi, meidän Kopiostoamme vastaava järjestö. Yllättäen en ole löytänyt tanskalaisista tiedotusvälineistä viittauksia tapaukseen.

Tällä välin Brysselissä…

Kun Luxemburgista muutaman vuoden kuluttua saadaan ratkaisu, se ainakin valottaa sitä, miten direktiiviä pitäisi nykytekniikan valossa tulkita. Siihen mennessä koko direktiivi on tosin jo saattanut muuttua. Jo lokakuussa Brysselistä vuodatettiin ulos muistio, jossa pohdittiin, pitäisikö hyvitysmaksu ulottaa koskemaan myös ns pilvipalveluita. Tästähän keskusteltiin Suomessakin, mutta nykyisen direktiivin puitteissa se tuskin olisi mahdollista. Mutta direktiivejähän on ennenkin muutettu.

Kiinnostavampaa on kuitenkin EU:ssa Brysselissä eilen (5.12.) puheenjohtaja Barroson kutsusta järjestetty ”orientoiva keskustelutilaisuus”, jossa valotettiin komission ajatuksia tekijänoikeuden kehittämisestä nykyiseen digitaaliseen ympäristöön sopivaksi. Siteeraan lehdistötiedotteen ensimmäisen kohdan lähiaikojen tavoitteista kokonaan:

“A structured stakeholder dialogue will be launched at the start of 2013 to work to address six issues where rapid progress is needed: cross-border portability of content, user-generated content, data- and text-mining, private copy levies, access to audiovisual works and cultural heritage. The discussions will explore the potential and limits of innovative licensing and technological solutions in making EU copyright law and practice fit for the digital age.

This process will be jointly led by Michel Barnier, Neelie Kroes and Androulla Vassiliou. By December 2013 the College will take stock of the outcome of this dialogue which is intended to deliver effective market-led solutions to the issues identified, but does not prejudge the possible need for public policy action, including legislative reform.”

Hyvitysmaksun ja muiden jo vireillä olevien asioiden rinnalle on selvästi nousemassa uusia kysymyksiä. ”Text mining” viittaa Googlen tapaisiin palveluihin, jotka hyödyntävät esimerkiksi sanomalehtien verkkosivuja. Kulttuuriperintö nousee myös uudella tavalla esiin. Kannattaa myös huomata, että tekijänoikeusasiat eivät enää ole yksinomaan sisämarkkinakomissaari Barlierin vastuulla, vaan hänen rinnalleen on nostettu huomattavasti radikaalimpia näkemyksiä esittänyt komissaari Neelie Kroes.

Ei siis tarvitse surra Kotikadun päättymistä: tekijänoikeuskysymysten seuraamisessa tulee olemaan aivan riittävästi jännitystä.