Hyvä esimerkki tästä on arvio, jonka mukaan amerikkalaiset
yritykset menettäisivät vuosittain 200 - 250 miljardia dollaria piratismin
vuoksi. Tiedon lähteeksi on ilmoitettu liittovaltion poliisi FBI, mutta FBI
ilmoitti GAO:lle, ettei sillä ole mitään tietoa luvun lähteistä tai
laskutavasta, eikä se voi vahvistaa sitä. Kansainvälisen kauppakamari (ICC) on puolestaan
esittänyt arvion, jonka mukaan 5 – 7 prosenttia maailmankaupasta muodostuisi
piraattituotteista. Muistan nähneeni luvun myös suomalaisessa lehdistössä. Luku
päätyi jopa OECD:n raporttiin, vaikka sen lähteitä ei ole voitu selvittää.
Vuonna 2007 OECD sanoutuikin irti luvusta ja arvioi sen sijaan, että
piraattituotteiden osuus on alle 2 prosenttia.
Kaksi prosenttia maailmankaupasta on suuri summa, mutta jos
joku olettaa, että se koostuu suosikkielokuvista ja musiikista, hän on
väärässä. Yhdysvaltain tullin GAO:lle esittämien laskelmien perusteella
piraattituotteiden kärjessä ovat kengät ja merkkivaatteet, joiden osuus oli yli
puolet. Sitten seurasivat elektroniikka, lääkkeet ja savukkeet. Median osuus kaikista
piraattituotteista oli tässä arviossa vain kolme prosenttia. GAO muistuttaakin,
että piratismin vaikutus eri maissa ja eri aloilla vaihtelee suuresti ja
kaikkien tietojen yleistämiseen on suhtauduttava varovaisesti.
Piratismi on lainvastaista ja sen määrän
arvioiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa. Tähän on kuitenkin olemassa
erilaisia menetelmiä, alkaen tiettyjen raaka-aineiden kulutuksesta ja päätyen
takavarikkojen tilastoimiseen ja kuluttajakyselyihin. Jos tutkijat ilmoittavat
arvioiden pohjana käyttämiensä lukujen lähteet sekä laskutavat,
käyttäjä voi itse arvioida lukujen luotettavuutta. GAO valittaa kuitenkin,
etteivät teollisuuden intressijärjestöt useinkaan voi tai halua esittää näitä
tietoja esittämistään luvuista.
Vaikka piratismin laajuus tunnettaisiinkin, sen
taloudellisten vaikutusten arvioiminen on toinen ongelma. Julkisuudessa näkee
usein arvioita, joissa piraattituotteiden (enemmän tai vähemmän luotettavasti
arvioitu) määrä on kerrottu tuotteiden vähittäiskauppahinnalla ja sen jälkeen
todetaan tuottajien menettäneen vastaava summa. Suomessa jopa tuomioistuimet
näyttävät käyttäneen tätä menetelmää. GAO huomauttaa kuitenkin, että
taloustieteen näkökulmasta on erittäin epätodennäköistä, että kaikki
piraattituotteita ostaneet kuluttajat olisivat hankkineet vastaavan laillisen
tuotteen. Empiiristen tutkimusten perusteella on yleensä päädytty kertoimiin,
jotka ovat huomattavasti alhaisempia. Jos suhde on 0,1, kymmenen
piraattituotetta syrjäyttää yhden laillisen.
Vielä hankalampaa on arvioida piratismin kokonaisvaikutuksia
talouteen ja työllisyyteen. Useimmat GAO:n haastattelemat asiantuntijat
valittivat, ettei tähän ole luotettavia menetelmiä. GAO muistuttaa myös, että
taloustieteen näkökulmasta piratismilla voi olla myös myönteisiä vaikutuksia. ”Jos
halutaan arvioida piratismin nettovaikutuksia, negatiivisten vaikutusten ohella
on otettava huomioon positiiviset. Vaikka yksi haastattelemamme asiantuntija
katsoikin, ettei piratismilla ole talouteen mitään myönteisiä vaikutuksia,
toiset asiantuntijat totesivat, että myönteisiä vaikutuksia on olemassa ja ne
olisi myös otettava huomioon. Positiivisista vaikutuksista on kuitenkin vähän tutkimuksia…”
Jos ajatus piratismin myönteisistä vaikutuksista
kokonaistalouteen tuntuu yllättävältä, voidaan esimerkiksi ajatella, että
väärennettyjen cd-levyjen suosio kasvattaisi laillisten cd-soitinten kysyntää.
Piratismi ja tuoteväärennökset ovat vakava ongelma. Jos Suomessa
tilaa internetistä Viagraa, voi syyttää pelkästään itseään, mutta on maita,
joissa väärennettyjä lääkkeitä löytyy apteekistakin. Piratismi on kuitenkin
niin monimutkainen asia, että päätöksenteon pohjana pitäisi olla mahdollisimman
luotettavaa tietoa sen laajuudesta ja vaikutuksista. On huolestuttavaa, jos
jopa virallisiin tilastoihin päätyy lukuja, jotka tarkemmin tutkittaessa
osoittautuvat tuulesta temmatuiksi. Jos se on näin helppoa, alan ymmärtää, miksi
Eurokriisi syntyi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti