keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Paneeko EU tekijänoikeusjärjestöt kuriin?


Kuvitellaanpa, että voitit viime vuonna Eurovision laulukilpailun säveltämälläsi kappaleella ”Napoleon”. Tämä englanninkielinen kappale oli viime kesän suuri radiohitti kaikkialla Euroopassa. Olet jo saanut levy-yhtiöltäsi mukavan summan levyn myynnistä. Kaikissa EU-maissa on kuitenkin voimassa laki, joka takaa säveltäjille ja soittajille korvauksen levyjen radiosoitoista ja julkisista esityksistä. Olet jo sopinut tapaamisesta sijoitusneuvojan kanssa, mutta ensimmäiset tilityksesi Gramexista ja Teostosta ovatkin pienempiä kuin olit odottanut. Monista maista ei ole vielä tullut senttiäkään, vaikka ”Napoleon” soi viime vuonna jokaisessa rantabaarissa Aurinkorannikolta Mustalle merelle. Mitä on tapahtunut?
Teosto ja Gramex ovat järjestöjä, jotka hallinnoivat musiikin tekijöiden oikeuksia. Ne ovat eräänlaisia tukkukauppoja, joista musiikin käyttäjät hankkivat luvan esittää suojattua musiikkia. Teosto edustaa säveltäjiä ja sanoittajia, Gramex solisteja, muusikoita ja levy-yhtiöitä. Samanlaisia organisaatioita on muillakin kulttuurin aloilla, esimerkiksi Sanasto edustaa kirjailijoita, mutta 80 % rahoista liikkuu musiikissa. Kaikissa EU-maissa – aivan pienimpiä lukuun ottamatta - toimii samanlaisia tekijänoikeusjärjestöjä kuin Suomessa. Kutsun niitä yksinkertaisuuden vuoksi ”Teostoksi” ja ”Gramexiksi”, vaikka ne ovat itsenäisiä järjestöjä joilla on omat nimensä. Esimerkiksi Saksan ”Teosto” on GEMA ja ”Gramex” GVL. Kun suomalainen levy soi radiossa vaikkapa Portugalissa, paikallinen ”Teosto” ja ”Gramex” laskuttavat radioasemaa, ja tavalla tai toisella rahojen pitäisi päätyä Suomeen.

Aina tämä ei ole aivan mutkatonta. Suomalaiset levyt nousevat harvoin ulkomaisille soittolistoille, mutta briteille se onnistuu jatkuvasti. Yli kuusi tuhatta brittiläistä solistia ja muusikkoa, näiden joukossa Robbie Williams ja Annie Lennox, on valittanut EU:n komissiolle että eurooppalaiset tekijänoikeusjärjestöt ”pimittävät” vuosittain artisteilta miljardeja (!) euroja. Teosto-puolella rahojen liikkuminen maasta toiseen on sutjakkaampaa, mutta yli puolet EU-maista ei koskaan tilitä Suomeen Gramex-korvauksia. Asialla on tietysti toinenkin puolensa: jos näiden maiden levytuotantoa soitetaan Suomessa, rahat jäävät vastaavasti Suomeen hyödyttämään suomalaisia muusikoita.
Jotakin perää tässä on, sillä EU:n komissio on juuri julkistanut ehdotuksen direktiiviksi ”Musiikin lisensoinnin helpottamiseksi sisämarkkinoilla” (linkki löytyy mm Teoston kotisivulta). Direktiivillä on kaksi tavoitetta. Ensinnäkin se sisältää säännöksiä järjestöjen hallinnosta ja rahojen liikkumisesta maasta toiseen. Suomessa tekijänoikeusjärjestöjen toiminta on tehokasta, toimintatavat avoimia ja jäsenyyskriteerit selkeitä. Näin ei ole kaikkialla. Toiseksi direktiivin tavoitteena on luoda ”yhden luukun järjestelmä”, joka tekee mahdolliseksi musiikin oikeuksien lisensoimisen yhdeltä luukulta verkkokaupassa koko EU:n alueella. Tämä voi merkitä muutoksia myös suomalaisten järjestöjen toimintaan.

Miksi Robbie Williams sitten on tyytymätön? On kuvaavaa, että suurimmat ongelmat liittyvät Gramex-puolelle, muusikoiden ja independent-yhtiöiden rahoihin. Suurin osa Euroopassa myydyistä levyistä on neljän (pian vain kolmen) kansainvälisen suuriyhtiön tuotantoa. Niillä on tytäryhtiöt kaikissa EU-maissa ja ne pystyvät perimään rahansa suoraan paikan päältä.  Vaikka tekijänoikeus perustuu lakiin ja direktiiveihin, mikään laki ei säädä esimerkiksi siitä, missä suhteessa rahat on jaettava eri ryhmien kesken. Monissa EU-maissa levy-yhtiöillä ja muusikoilla on jopa omat ”Gramexinsa”, ja jokaisella järjestöllä on omat sääntönsä. Itse asiassa britit saavat syyttää ongelmista myös itseään. Britanniassa oli pitkään muista EU-maista poikkeavat jakosäännöt, joiden mukaan vain solisteille maksettiin korvauksia radiosoitoista – ei taustamuusikoille. Muut maat kieltäytyivät tällä perusteella tilittämästä korvauksia Britanniaan. Vastaavasti useita nimekkäitä brittiartisteja edustava Rights Agency RAL haastoi vuonna 2006 Suomen Gramexin oikeuteen ja vaati, että heille Suomesta kuuluvat korvaukset on tilitettävä suoraan agentin kautta. Juttu sovittiin hiljaisuudessa.
Maksujen viivästymiseen voi olla monia syitä, hyviä ja huonoja. Esityskorvaukset kertyvät tuhansista pienistä ja suurista lähteistä, eivätkä kaikki maksa laskujaan ajallaan. Vaikka rahat tulisivatkin ajallaan, tilitystiedoissa saattaa epäselvyyksiä. Kuinka usein bulgarialaisissa diskoissa on soitettu nimenomaan Robbie Williamsin levyjä? Kaikilla järjestöillä ei ole yhtä hyviä tietojärjestelmiä kuin Suomessa, jossakin korvauksia todennäköisesti lasketaan kynällä ja paperilla. Joskus voi todella kestää vuosia, ennen kuin rahat ja tiedot ovat koossa.

Tässäkin asiassa eri ryhmillä on erilaiset intressit. Soittolistojen kärkeen nousseet taiteilijat haluavat rahansa mahdollisimman nopeasti ilman välikäsiä, vaikka suoraan Bulgarian Gramexista. Mutta Bulgarian Gramex ei tiedä, kuka soittaa milläkin Robbien levyllä bassoa. Rivimuusikoiden intressissä onkin, että rahat kulkevat brittijärjestön kautta. jolla on tarkat rekisterit soittajista. Bulgarialaisten muusikoiden intressissä on, että rahat seisovat mahdollisimman kauan maassa ja kasvavat heille korkoa – heillä ei ole Britanniasta paljoakaan odotettavissa. Ehdotetussa direktiivissä on mukana sääntö, jonka mukaan järjestöt voivat pitää kotimaassaan ne rahat, joita ei ole pystytty tilittämään viiden vuoden kuluessa. Brittiartistit pelkäävät, että sääntö houkuttelee järjestöjä viivyttelemään tahallaan. En kadehdi euroedustajia, jotka joutuvat ensi syksyllä ottamaan kantaa tähänkin direktiiviin. Eri intressiryhmät tulevat tarjoilemaan omat näkemyksensä asiasta. Direktiivin liitteenä ei ole minkäänlaista selvistystä siitä, miten eurooppalaiset tekijänoikeusjärjestöt todella toimivat, ja miten rahavirrat käytännössä kulkevat maasta toiseen. Euroopassa on 250 tekijänoikeusjärjestöä, mutta niiden toiminnasta ei ole olemassa mitään tutkimusta.
Olisi myös mielenkiintoista kuulla, mitä ehdotettu direktiivi merkitsee suomalaisille järjestöille. EU:n vaatima avoimuus ja tehokkuus on meillä jo toteutettu, muuttuko jokin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti